Ilmatar, Ilman impi

Käydessäni läpi suomalaisen mytologian hahmoja, Ilmatar herätti heti muutaman idean mahdollisista materiaaleista ja työtavoista kuinka sen voisi toteuttaa. Ajatuksia pyöritellesäni päädyin kyseiseen hahmoon.

Alkuperäinen ideani oli, että valaisin pään ja kädet alumiinista, muotit veistäisin juustonkuorivahasta. Kasvojen muotoilupohjana käytin mallinuken päätä. Aluksi oli myös ideana, että Ilmatar puhaltaisi tekolunta itse rakentamamme lumikoneen avulla.

Kasvojen ollessa melkein valmiit, irrotin juustonkuorikasvot mallinuken päältä, ja aloimme Maijan kanssa rakentamaan ja testailemaan lumikoneen prototyyppiä.

Kasvoja viimeistellessäni tulin siihen tulokseet, että koska päällä on kuitenkin kokoa niin alumiinista tehtynä se tulisi painamaan liian paljon, kuten myös kädet. Saimme nimittäin tällä välin tiedon että näyttely paikaksi saataisiin Galleria Pinnan tilat ajalle 5.-18.8.2013 ja siellä työt saisi ripustaa seinään vain pienillä nauloilla, joten täytyi tehdä suunnitelman muutos kuinka rakentaisin Ilmattaren vartalon. Alunperin olin suunnitellut, että pää ja kädet olisivat kiinni seinässä, mutta koska nyt tuli vastaan kiinnitys ongelma, olisi viisaista tehdä jonkunlainen vartalo. Ajan myötä myös lumikone jäi pois lopullisesta Ilmattaresta, ajan, tilanpuutteen ja myös visuaalisen muutoksen takia pois.

Olin aikaisemmin tehnyt perinteisen paperinaamion jonka päällystin kipsi-liima-maali-vesiseoksella, joka hiottiin sileäksi ja näin tehtiin useita kerroksia kunnes haluttu pinta oli saatu. Tällä kyseisellä menetelmällä saa kauniin posliinimaisen pinnan kun vain jaksaa tehdä tarpeeksi useita kerroksia ja hioa kunnolla. Muokkasin hieman juustonkuorivaha kasvoja ja päällystin reilu puolipäätä n. 5 kerroksella lakikirja/voimapaperipaloja.

Kun paperinaamio oli TÄYSIN kuivunut tuli eteen haasteellinen osio, nimittäin juustonkuorivahapään irroittaminen paperinaamiosta. Vaha oli hyvin tarrautunut kiinni ensimmäiseen paperikerrokseen, joten vein koko systeemin ulos pakkaseen jäätymään ( SUOMEN TALVI JA KYLMYYS HURRAA!). Kun juustonkuorivaha oli tarpeeksi jäätynyt ja menettänyt tahmaisen ominaisuutensa hetkeksi, ennenkuin se taas lämpenisi,

longistelin ruuvimeisseleillä ja muilla työkaluilla hieman reunoja irti toisistaan, jotta sain työnnettyä paineilmapistoolin paperinaamion ja juustonkuorivahapään väliin ja puhallettua sinne ilmaa. Tätä kun jatkoi tarpeeksi pitkään ja hartaasti, välillä jäädyttäen vahapäätä pihalla, sain osat irroitettua toisistaan ja pääsiin seuraavaan työvaiheeseen.

Seuraavaksi siis levitin naaman etupuolelle Paverpolin, jota naamio

hieman jäykistyisi. Tarvitsin hyvän jämäkän paperinaamiopohjan, sillä siinä vaiheessa kun kipsi-liima-maali-vesiseos levitetään, paperi tietysti kastuu ja lähtee elämään omaa elämäänsä ja saattaa hieman muuttaa muotoaan aiheuttaen myös halkeamia kipsiseos pintaan. Tästä syystä laitoin ensin etupuolelle kerroksen Paverpolia ja kuivatin. Sitten tuin sisäpuolelta nenän ja suun uretaanivaahdolla, tosi varoivaisesti, jotta uretaani turvotessaan ei muokkaisi kasvojen piirteitä uuteen muotoonsa. Olin myös leikannut sopivan kokoisen ja muotoisen palan styroxista naamion sisään tukemaan naamiota, etten ruttaisi sitä työstäessä.

Muista AINA putsata uretaanivaahtopistoolin suutin asetonilla, ettei suutin mene tukkoon.

Seuraavana tuin naamion sisäpuolelta vielä biomassalla, joten tässä välissä uretaanin kuivuttua täytyi uretaani kohdat päällystää muutamalla paperin palalla, jotta biomassa varmasti tarttuisi joka kohtaan.

Biomassauksen ja kuivamisen jälkeen pääsinkin tekemään viimeistä, mutta aikaa vievintä vaihetta, eli kipsi-liima-maali-vesi-seos vaihe ja hiominen.

Seoksen suhde 1:1, eli jokaista yksi osa. Itse levitän aluksi parikin kerrosta seosta ja annan kunnolla kuivua , ennen kuin ensimmäisen kerran hion. Mutta paras tekniikka tulee jokaiselle vain kokeilemalla ja tekemällä ja tietysti täytyy ajatella minkälaisen lopputuloksen kukin haluaa.

Tämä vaihe siis koostuu vain seoksen levittämisestä naamion päälle, kuivamisesta ja hiomisesta, ja jatkoin tätä niin kauan että lopputulos oli mieluinen. Tässä meni pari kuukautta, tosin tein tätä muiden töiden ohella, jota suosittelen sillä kuivaminen vie aina jonkin verran aikaa.

Loppuvaiheessa naamio alkoi muuten olla kohtalaisen siisti ja hyvä , mutta paperi pilkotti muutamista kohdista. Lisäsin seosta vain paikattaviin kohtiin enkä enää koko naamaan. Silmän reiät kannattaa muistaa aina hioa myös huolella, niin pysyvät siistinä eikä tarvitse loppuvaiheessa niiden kanssa panikoida, eivätkä rupea halkeilemaan.

Ja tietysti tekevälle sattuu ja kun on päiviä jolloin on kiireisempää tai muuten vaan vauhtipäällä niin jotainhan TÄYTYY tapahtua, koska muuten on mennyt liian hyvin ja kukapa haluiskaan koskaan lähteä viikonlopun viettoon rentoutunein mielin vailla stressiä niin eräänä perjantai iltana päätin viskata kauniin kipsinaamiopääni asfalttiin...

Onneksi työ oli yhtä kovapäinen kun tekijä, niin ei mennyt kuin hieman nokka ruttuun, jonka sain paikattua kipsi-liima-maali-vesi-seoksella. Tässäkin kohtaa kääntyi taas positiiviseksi naamion perusteellinen kovettaminen.

Itse en ole kovinkaan kummoinen piirtäjäsuunnittelija sillä tavalla,että piirtelisin paljon luonnoksia tai tietäisin kaiken täsmälleen ennenkuin alan tekemään, vaan luotan usein siihen, että työ ja sen tekeminen ruokkii ajatuksia ja synnyttää ideoita, ja niin kävi nytkin. Välillä kipsiseos pääsi kuivamaan ja seokseen tuli sattumia, mutta kun oli kauan tuijotellut sileää posliinimaista pintaa, niin halusin saada vastapainoksi siihen myös jotain ''hiomatonta'' ja karua. Päätin hyödyntää tätä ''pilalle'' mennyttä seosta. Tietysti taas ensin kokeilin sitä kaulalle, ja jos ei olisi toiminut sen olisi saanut hiottua pois, eikä koko työ olisi ollut pilalla.

Olin myös lisännyt jo kaulalle jatketta, eli laudan palan josta saisin pään kiinnitettyä vartaloonsa.

Kuten jo alussa mainitsin, lumikonekin oli jäänyt jo tässä vaiheessa pois suunnitelmista, niin jotta ihmisten ei tarvitsisi tuijotella ilmattaren tyhjää pään sisusta, liimasin moltonin palasen kasvojen taakse. Paras kangas vaihtoehto valaistuksen kangalta, koska molton ei päästä valoa lävitse.

Tässä välissä kerron Ilmattaren käsistä, jotka valoin acrystalista. Muottina käytin irtoinaisia mallinuken käsiä joihin olin jatkanut sormia plastoliinilla.

Seuraavan vaihe oli muottien otto. Tämän toteutin Revultexilla. Ensin valelin kädet kauttaaltaan rellulla, jotta sisäpinnasta tulisi tasainen, ja sen jälkeen tein lisää kerroksia tuputtamalla rellua superlon palasen avulla, kunnes rellua olisi tarpeeksi paksukerros. Täytyy muistaa ettei tee liian paksua kerrosta, silloin muotin irroittaminen on hankalaa, lähes mahdotonta.

Kun revultex oli kuivunut, täytyi se saada irti käsistä. Tässä on video kuinka se onnistuu. Kun rellua lähdetään rullaamaan pois muotin päältä voi relluun tehdä myös aukileikkauksia jos se helpottaa irroittamista, sillä aukileikkaukset voi paikata irroittamisen jälkeen, josta lisää tietoa toisessa videossa.

Tässä seuraavassa videossa näytänkin

muotin mahdollisen korjaamisen, jos sille on tarvetta ja tukemisen kipsinauhalla ennen kun muottiin voidaan valaa.

Kolmannen videon aiheena onkin sitten valaminen ja muotin aukaisu. Lopulliset kädet tulivat siis Acrystal Primasta.

Muotin aukaisu vaiheessa kaksi sormea irtosi kädestä, mutta ne onnistui mainiosti paikata Acrystal Primalla takaisin paikoilleen. Kun kädet olivat täysin kuivuneet valoin niihin vielä pyörötangon pätkä jostai saisin ne kiinni vartaloon. Eli ensin porasin pienen kolon pyörötankoa varten käsivarren pohjaan. Teippasin maitokartonki käsivarren ympärille, laitoin pyörötangon paikoillaan ja valoin lisää acrystalia maitokartonkin sisään. Kun acrystal oli täysin kuiva ja kovettunut hioin kädet siistimmiksi, paikkailin koloja acrystalilla ja sormiin lisäsin '' pilalle'' mennyttä kipsi-liima-maali-vesi-seosta, samaa mitä laitoin Ilmattaren kasvoihinkin. Maaleina käytin valkoista, sinistä ja chrome-spraymaalia.

Sitten olikin vartalon vuoro. Värjäämössä oli jo tulossa hieman vaatetusta Ilmattarelle, jottei tarvitsisi nakuna olla. Syksyllä olimme kokeilleet vähän jo silkinmaalausta, ja ihastuin siihen jo silloin. Olin myös löytänyt hyvän kirjan silkinmaalauksen perusteista ( A complete guide to silk painting kirjoittanut Susanne Hahn), jota käytinkin apuna ja tämän nettisivun millä myös pääsee hyvin alkuun; http://www.kaspaikka.fi/varjays/silkkimaalaus.htm

Alkoholina käytin Sinolia.

Silkinmaalausvärit tein itse Remazol-reaktiiviväreistä. Värin valmistusohjeen otin Maija Forssin Värimenetelmät -kirjasta.

juokseva perusmaalausväri g/kg

vesi 925 g

kalsinoitu sooda 15 g

urea 50 g

väriä 1-40 g/kg

Tein itse isomman annoksen, jonka jaoin kolmeen osaan ja tein kolme eri sinisen sävyä.

Ihastuin ikihyviksi tuohon suolatekniikkaan, jolla pääsääntöisesti toteutinkin nämä silkit. Alunperin olin suunnitellut, että näistä silkeistä olisi tullut Ilmattaren vaatetus, mutta teinkin niistä '' taustamaiseman'' Ilmattaren ympärille, sillä en halunnut pilata kauniita kuvioita joita silkkeihin oli syntynyt, ryttäämällä silkkejä. Käytinkin vaatetukseen ja vartalon muotoihin vanhoja lakanakankaita, värjäämiäni harsokankaita, sekä erilaisia glitterityllejä ja organzaa, joiden käytön voi nähdä alempana.

Itse vartalon runko muistutti onnetonta naulakon tapaista. Mutta koska vartalon muodot ja suuruus syntyisivät superlonin ja kankaiden avulla, oli aivan sama mitä Ilmattaren sisällä olisi. Pääasia että runko oli tasapainoinen ja kestävä, eikä kaatuisi kenenkään niskaan.

Sinä perjantaina kun piti pakata jo maanantain pystytystä varten ( ONNEKSI TAPAHTUI PERJANTAINA JA MINULLE ITSELLENI) nostin Ilmattaren rungon ja olin kantamassa sitä artemian aulaan, tipahti tuo paino IRTI koko rungosta. Olin siis hitsannut sen kiinni runkoon ja kannellut runkoa aiemminkin. Kysäisin sitten koman opettajalta mistä mahtaa johtua, huomasin, että ei ollut sulanut hitsaussauma kunnolla tuohon painoon edes kiinni, niin sanoi että tuo ei olekaan tavan mustaa rautaa, vaan työkaluterästä tai valurautaa. No opimpahan taas kuinka tärkeää on tunnistaa materiaali ja kannattaa ottaa selvää mikäli vähänkään epäilyttää tietääkö mistä materiaalista on tekemässä, sillä näin voi käydä. Onneksi oli onni matkassa, että tämä sattui tosiaan minulle ja minulla oli aikaakin vielä korjata se.