Maailmanpuu ja puun henki

Maailmanpuu oli mielestämme yksi olennaisimmista asioista niin suomalaisessa mytologiassa kuin muidenkin maiden kulttuurihistoriassa ja kansantarinoissa. Maailmanpuu on puu joka kannattelee taivasta ja riippuen siitä missä päin maailmaa on, tällä puulla on eri nimitys ja hieman erilaisia, mutta tärkeitä ja välttämättömiä tarkoituksia.

Halusimme tehdä puusta ison ja koska Galleria Pinnan tilat olivat suht pienet, lähdimme tekemään '' puolikasta'' puuta, eli niin että puu ikään kuin jatkuisi katon läpi ja myös ympärysmitaltaan puusta olisi vain puolet nähtävissä. 

Puun rungon hitsasimme jämä raudoista, mitkä löysimme metallipajan roskista. Tässä vaiheessa oli tärkeää tehdä puusta tasapainoinen ettei se varmasti kaatuisi missään vaiheessa kenenkään päälle.

Siinä on syynsä miksi hitsaukseen on omat pitkävartiset hanskat, joita kannattaa käyttää tavan työhanskojen sijasta vaikka itse olisikin ''vain pitelemässä kappaletta paikoillaan'' ... Pieni kipinäkin tekee ilkeän reiän ihoon.

Tässä vaiheessa piti myös miettiä tulevat oksan kohdat. Oksat itse tulisivat irtonaisina kuljetussyistä ja että saisimme puun mahtumaan myös normaali levyisistä ovista. Tämä piti siis ottaa huomioon jo puun koossa. 

Suunnitelmakuva puun oksasta ja sen toteutuksesta.


Seuraava vaihe oli rungon pannoittaminen, että voisimme sen jälkeen tehdä ensimmäinen muoto  pingoittamalla ympärille askarteluverkko. Puun yläosassa oli tarkoituksella pelkästään askarteluverkkoa, sillä lopullinen puun korkeus oli vielä auki puun lopullisen paikan ollessa vielä vain kysymysmerkki, koska Galleria Pinnan katossa menee lampuille tarkoitetut sähköjohdot, jotka piti ottaa huomioon. Tämän ratkaisun ansiosta, mikäli puu olisi liian korkea, voisimme taivuttaa ylhäältä puuta matalammaksi kun pohjalla ei ole muuta kuin verkko pitämässä muotoa.










Rungon valmistuttua se pitikin saada luokkahuoneeseen missä me työskentelimme ja se olikin toisella puolella Artemiaa. Päästiin siis todistamaan heti kaikki logistiset ongelmat, ja sellainen tulikin heti vastaan kun tila ennen ko. luokkaa olikin hieman ahdas, joten täytyi viedä puu ikkunan kautta perille.









Nyt meillä oli puu  alustavassa muodossaan odottamassa oksia ja  lopullista pintaa.
Oksille oli siis paikat, nyt puuttui itse oksat. Niistä tuli siis irroitettavat ja  niitä varten oli puun rungossa omat paikkansa. Oksa itsessään oli pala pyörötankoa, jonka päälle oli muotoiltu askarteluverkkoa. Pyörötankoa oli sen verran enemmän että oksan voisi pujottaa sille tarkoitettuun, rungossa jo olevaan huonekaluputken sisään. Oksiin hitsattiin oikeaan kohtaan stopparit, jotta ne menivät vain tietyn verran huonekaluputken sisään.. Lopullinen pinta oli samanlainen kuin puunrungossakin.






Lopullinen muoto syntyi kankailla. Pingoitettiin ensin vanhoilla lakanoilla koko puu ja niihin oli hyvä kiinnittää kangas möykkyjä ja ''kohokuvioita''.




Tässä kuvassa näkyy oksa ratkaisumme.


Emme halunneet että puusta tulisi satupuu, joten mietimme pitkään millä tekisimme lopullisen pinnan. Sen pitäisi kestää kuljetusta, olla tietysti edullinen  ja hyvännäköinen. Ensimmäisenä mietittiin kotikittiä, mutta se olisi tullut turhan kalliiksi, kaiken lisäksi se luultavasti olisi murtunut ja rapissut kuljetuksessa, puunrunko antaisi kuitenkin jonkun verran periksi. Myös kankaalla päällystäminen ja biomassaaminen tulisi liian kalliiksi tässä tapauksessa. Perinteinen sanomalehti ratkaisu alkoi tuntumaan parhaimmalta vaihtoehdolta ja koska liimakin on tuhottoman kallista on sitä hyvä tehdä itse venhajauhosta ja vedestä ! Joka toimii myös hyvänä kovetteena. Kokeilimme sitä yhdelle alueelle, että miltä se lähti näyttämään ja sehän toimikin hyvin !




Paperilla sai aikaan myös hienoja juonteita ja ryppyjä.




Eli kattilaan vettä, lämmöt täysille, vehnäjauhoja kyytiin ja keitellään ( muista hämmentää tasaiseksi) ja lisätään jauhoja sen mukaan miten jänkhiä liimasta haluaa.



Sitten annetaan jäähtyä, ettei sormet pala ja levitetään sanolehti palan päälle ja isketään liimassa uitettu paperi haluttuun pintaan.




Oksien kohdalla piti muistaa varoa, ettei päällystä oksia kiinni runkoon. Ensimmäisen kerroksen jälkeen lisättiin vielä lisää pituutta oksan tyveen että sauma kohta häviää.

Ensimmäisen sanomalehtipaperikerroksen kuivuttua lisättiin juova/ryppykohtia silkkipaperin jämillä, jotka käytiin kerjäämässä vaatetuspuolen paperiroskakorista.








Pohjamaali, keltainen jämämaali.






Pohjamaalin avulla sai koottua puun yhtenäiseksi ja pystyimme näkemään oliko tarvetta lisätä vielä jotain johonkin kohtaan ja tehdä sitä mukaa lisäyksiä vielä tässä vaiheessa mm. silkkipaperilla ja kangaspaloilla.









hyvä muistaa aina kunnon suojaus !


Lisäykset maalattiin vielä samaisella keltaisella, että koko pohja olisi yhtenäinen.

Puun lopullista sävyä ajatellessa, mieleen muistui suuren senseimme hokema lause; VÄRIN TÄYTYY AINA TULLA SISÄLTÄPÄIN.
Ja koska kyseessä oli maailmanpuu, joka kannatteli taivasta ja jonka sisällä virtasi maailman energiat, pitäisi värinkin olla eloisa.




Joka oli siis ORANSSI.



Oranssin kuivuttua kokeilin seuraavaa väriä ( joka taas oli joku jämäsekoite) yhteen kohtaa, joka ei toiminut vaan veti rumasti tukkoon.




Lähdin etsimään toista vaihtoehtoa, löytyisikö taas jotain purkinpohjaa mistä saisi jatkettua tummaa, rusehtavaa sävyä. Aikani pengottua löysin kuivuneen mustan miranolin, jota elvyttelin lakkabensiinillä ja sain vielä irrotettua juuri sopivasti väriä. Siitä tuli sopivan läpikuultava, mutta myös tarpeeksi tumma. Ja koostumus oli hyvin juokseva, niin se oli riittoista sekä meni hyvin uurteisiin ja koloihin.






Taas hyvä suojaus, alkydi-maalit ovat tosi myrkkyjä, joten sisätiloissa maalatessa hyvä tuuletus ja itse käytin vielä raitis-ilmamaskia !!!











Viimeisenä lisäsin vielä sahanpurua sinne tänne ympäri puuta kuvastamaan puussa kasvavaa sammalta, jonka sävytin vanhalla petsillä ja harmaalla maalilla.







Puu tietysti tarvitsee myös juuret ! Tässä kohtaa hyödynsimme kangasjämäsuikaleita, niin sanotusti leikkuujätettä, josta ei saisi kunnon tilkkutöitäkään tehtyä.

Molemmilla oli oma punomistekniikka. Minä solmin suikaleita yhteen ja kiedoin ohuempia suikaleita aina kangasköyden ympärille.








Maija taas sitoi ensin suikaleita yhteen, ja sitten virkkasi sormilla ketjusilmukkaa.







Jaoimme juuret kahteen eri kasaan, vaaleisiin ja tummiin. Vaaleat värjäsimme
kellertävänruskealla ja tummemmat tumman ruskealla, molemmat kastoseisotusmenete. Saatiin pohjaväri kaikki juuriin, mutta koska mukana oli myös synteettisiä kangaspaloja, joihin ei väri tartu juuri ollenkaan, maalasi maija vielä (yllätystaas) JÄMÄlauhdemaaleilla lisää väriä juuriin.

-Mira-

Puunhenki

Pohjaksi valmistin kasvot uretaanivaahdosta saadakseni pinnan yksityiskohdiltaan epätasaisemmaksi ja '' kaarnamaisemmaksi''.

Hioin nahkan erittäin ohueksi, että sen pystyisi kiinnittämään epätasaiselle alustalle tarkasti.

Sarvet valmistin paperipohjan päällä paperisuikaleista käyttäen Tixo-liimaa. 

-Maija-

PYSTYTYS

Puunhenki kiinnitettiin nuppineuloilla. Naamion taipuisa oisminaisuus teki kiinnittämisestä helpon ja naamio myös istui täydellisesti puun runkoon. 

Käytimme kangasjuuria myös seinällä. Seassa oli mukana oikeita männynjuuria, jotka Mira poimi Kongonsaaren hiekkarannalta. Juuret ovat kiinnitetty pienillä nauloilla seinään. 

Vanha kaakeliuuni ja puun ympärys maisemoitua niihin tarkoitetuilla kankailla, puuvillakankailla sekä harsokankaalla.