Vellamo, veen emonen

'' Vellamo on hyvä ja arvostettu veden emäntä, veden eukko tai veen emonen kalevalaisessa runoudessa. Vellamoa on kuvattu muun muassa ruokorintaiseksi, ja hänen vaatteenaan kerrotaan olleen meren vaahtoa.'' - wikipedia

Vellamo ja ajatus hänestä syntyi vasta kun lampi oli jo pintakäsittelyä vaille valmis. Meillä olisi ollut myös mahdollisuus esitellä esimerkiksi Vellamon mies Ahti, tai Näkki. Tutustuessani veden väkeen yllä mainittu tekstin pätkä lähti herättelemään ajatuksiani ja näin lähti syntymään Vellamo ja hänen kotinsa pohjaton lampi, jonka reunalle Vellamo on noussut rentoutumaan. 

Ensimmäinen ja myöskin lopullinen ajatukseni oli toteuttaa tämä hahmo kuvanveiston keinoin.Käytin materiaalina finnfoamia ja itseasiassa jämäpaloja, jotka liimasin yhdeksi kasaksi uretaanivaahdolla.

    

 

                   

Lisäsin pääksi vielä uretaanilla täytetyn styrox-pallon puolikkaan. Elikkäs töyhäytin palloon reilusti uretaaniavaahtoa, odotin että uretaani kuivuu sen verran ettei tartu enää sormiin, ja painelin tasaiseksi. Sitten liimasin pallon puolikkaan oikealle paikalleen finnfoam kasan päälle uretaanilla ja täyttelin vielä kohtia jotka täytettä tarvitsi.

Käydessäni veistämään, lähdin tekemään hahmoa asennon kautta ja käytin näitä kolmea kuvaa pohjana. Kasvot ja muun ilmeen jätin myöhemmäksi, enkä käyttänyt aikaa niiden hankaamiseen näin alkuvaiheessa. 

      

Työvälineinä käytin suurimmaksi osaksi paineilmalla toimivia erilaisia hiomakoneita; nauhahiomakone, pieni paineilmahiomakoneet, ja myös epäkeskohiomakone jota ei ole kuvassa. Käytin myös ihan perinteisiä käsityökaluja kuten perussaha, karsta ja käsihiomapaperit.

                                        


Ensimmäisessä kuvassa oleva peruukki on itseasiassa alunperin tehty toissavuotisen SAKUSTARS-kulttuurikilpailu työhö, mutta päätin hyödyntää sen nyt tähän tarkoitukseen.

 Peruukki on valmistettu niin ,että pohjana on etamiinista valmistettu peruukkipohja ja sen päälle on uretaanivaahdosta muotoiltu torni niin ,että painopiste on pään keskellä, jotta peruukki pysyy päässä. Uretaanitornin päälle on ommeltu harsokangasta. Peruukkipohjan reunaan on ommeltu pari kierrosta muovihiuksesta valmistettua hiusnauhaa (joka on ompelukoneella ommeltua) ja sitten hiusten latvat on kerätty uretaanitornin huipulle ja muutamalla ompeleella ommeltu harsokankaaseen kiinni. Ennen kuin hiusnauha on ommeltu pohjaan kiinni, kiharsin sen niin, että jaoin aina yhden nauhan kolmeen osioon ja kiersin '' hius''-osion rautatangon ympärille ja käärin hiusnauhan kankaan sisään ja keitin parikymmentä minuuttia kiehuvassa vedessä. Näin sain siis kiharrettua muovihiusta.

Toisen päivän saldona sai Vellamo jo selkeät muodot ja piirteet, jotka tosin muistuttivat enemmän vielä apinaa kuin veden asukkia. Apuna kasvoissa käytin myös kampauspäätä, joka näkyy alemman kuvan taustalla.

Ja koska tehdään hyvin pölyistä työtä pikään on hyvä muistaa öljytä paineilmatyövälineet päivän päätteeksi, jotta toimisivat myös yhtä hyvin seuraavana päivänä.
Suosittelen myös aina pientä välisiivousta, sillä helpompi aloittaa seuraavana päivänä työt kun työvälineet ovat edes suht puhtaat. Styrox ja Finnfoam ovat niin sähköisiä, etteivät millään meinaa lähteä vaatteista tai tilasta, niin on hyvä kastella pöly ennen kun imuroi tai lakaisee. Näin pöly ei lähde leijailemaan karkuun vaan saat imuroitua pois.

Yön yli haudultetua ajatuksia kasvoista, alkoivat nekin heti aamusta jo muodostua ja iltapäivällä alkoi veistelyt olla viimestely hiomista vaille valmiit.

 Vellamo saanut ensimmäisen pinnoitteen. Levitin ensimmäisenä päälle Paverpolin, joka kovettaisi finnfoamin ja styroxin sekä toimi tässä tapauksessa myös pohjavärinä, varjona. 

 Seuraavana  täytyikin päättää Vellamon lopullinen paikka lammessa. Uretaanivaahdolla tehty viimeinen muoto niin, että Vellamon torson pohja muotoilee lammenpohjan muotoa. Sokoksen muovikassi toimi hyvin eristeenä, sillä Vellamo täytyi kuljettaa erillisenä näyttelyyn, niin se ei saanut tässä vaiheessa vielä liimautua lampeen kiinni.

 Halusin  pinnaksi hieman nahkaa muistuttavan pinnan, joten päädyin päällystämään Vellamon silkkipaperin palasilla ja liimasin nekin Paverpolilla kiinni, sillä se kovettaisi paperin ja tekisi siitä myös vedenkestävän. Eli pinta tehty samanlaisella periaatteella kuin tavallinen paperinaamio.

Pohjavärinä oli tosiaan Paverpolin harmaasävy, joka toimi siis varjona. Ikonimaalauksessa maalaataan tässä järjestyksessä, eli alimmaisena on varjo jonka päälle tehdään valo. Käytin samaa järjestystä, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä maalaaminen tapahtui todella nopeasti ja kätevästi. Eli tässä näkyy kun harmaan päälle olen sprayannut vain valokohtiin valkoista spraymaalia.

Seuraavana maalasin vihreällä spraymaalilla kauttaaltaan Vellamon. Tässä kohtaa näkyy hyvin varjo/valotekniikan hyvä puoli.

Lopuksi

maalasin vielä CHROME-maalilla ja näin Vellamo sai lopullisen hohtonsa.

Silmät maalasin ensiksi sinisellä akryylimaalilla.

Seuraavaksi silmiin maalasin reunat mustaksi, jonka jälkeen viimeistelin silmät venelakalla. Näin silmiin tuli kiilto ja mustat reunat tekivät sen efektin että silmät olisivat todella pyöreät.

 

Kasvoihin ja sinne tänne ympäri kehoa liimasin pikaliimalla Lohtajan Ohtakarista keräämäni katinkullat, jota löytyi sieltä mielimäärin.

Viimeisenä maalasin vielä peruukin sinisellä, vihreällä ja chrome-spraymaaleilla.

 

Vellamon alaosa maalattu mustaksi lammen syvennyksen mukaisesti.

Viimeinen koetäyttö ja maalauksen tarkistaminen, jotta syvennysefekti todella toimii.

PYSTYTYS

Peruukki oli ihan vain nuppineuloilla Vellamon päässä kiinni ja itse Vellamon liimasin uretaanivaahdolla paikan päällä lampeen kiinni. Sammal- ja rantakankaat oli aseteltu vain lammen ympärille, niitäkään en kiinnittänyt millään kiinni ottaen sen riskin, että joku hurjapää uskaltaisi repiä niitä. 

Vaikka olimme testanneet ja todenneet lampemme pitävän satavarmasti vettä, teimme lammen alle vielä rakennusmuovista altaan, kaiken pahan varalta. Kysyimme myös kulttuuritoimenjohtajalta ensin luvan lammen täyttöön. 

Viimeisenä lisäsin veteen muutaman pikku kiven, sekä ''rannalle'' pieniä veden hiomia puun palasia jotka olin myös poiminut Näkkälän järvestä edellisellä vaellusretkellä. 

-Mira-